Tänään tajusin kuinka elämä ja kuolema ovat lähellä toisiaan. Niissä on vain hiuksenhieno ero, elämä voi päättyä pienimmästäkin erheestä. Täysin odottamatta kuolema saattaa kolkuttaa olkapäätä ja viedä sinulle läheisen ihmisen ikuisesti pois. Harvemmin on tullut ajateltua elämää/kuolemaa näinkin syvällisesti, tänään tapahtui eräs asia joten se tuli ajankohtaiseksi. En ikinä ajatellut sanovani näin, mutta nyt tekee mieli rukoilla parasta, en osaa muutakaan tehdä tässä tilanteessa. Minä joka huudan saatanaa ja kiroan jumalaa (rankkaa) sanoo näin, se on jo iso asia. Alan ehkä arvostamaan elämää hiukka enemmän kun tiedän konkreettisesti kuinka pienestä se on kiinni.
(otsikko on klisee, mutta sopii tähän paremmin kuin meidän uusi tv olohuoneeseemme)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti