Nyt oltuani kuukauden pitkästä aikaa töissä arki alkaa jo sujua. Sisäinen rytmini on muuttunut, herään usein viikonloppuisinkin 6.18 (herätys arkena 6.20), mutta en tasan nouse sängystä!
Ulkona näyttää ihan nätiltä kun aurinko on nousemassa, mutta entäs sisätilat?
Vaikka heräisi riittävän ajoissa omasta mielestä, aina tulee kiire vaatteiden kanssa. Töissä ei tarvitse oikeastaan olla mitenkään erikoiset vaatteet, mutta haluan silti näyttää ihmiseltä enkä tallustaa töissä kollarit jalassa. Tältä siis huoneeni näyttää arkisin, lähes kaikki vaatteet käynyt kerran päällä ja lentänyt maahan. Lopulta aina päädyn johonkin yksinkertaiseen ja helppoon. NAISET!
Ja muuten jos ramasee töissä nii kannattaa pitää mukana 1000mg C-vitskuu ja ottaa tarvittaessa, meinaa helpottaa!
Nyt on pääkoppaa treenailtu (ja tällä en tarkoita ylläolevia kuvia = juopottelua) mutta mites se fyysinen treenailu, no se taisikin rajoittua tuopin nosteluun ja pieneen jorailuun. Tietenkin tuli syötyä roskaruokaa myös aivan liikaa. Kaikenlisäksi ei ole vielä rahaa ostaa lisää kertoja kuntostudio korttiin eli ensi viikolta jää jumppailut jumppailematta. Hyiminua! Saas nähä miltä näytän 2012 biitsillä.
Ja ihan vain tarkennukseksi, itse en kumpaakaan näistä herkullisenrasvaisennäköisistä aterioista itse ostanut. Pizzasta söin 2 palaa ja hamppariateriasta 5 ranskalaista. No söin kyllä mäkkiaterian mutta siitä ei tullut kuvamatskua. kuvat on muuten otettu meitsin uudella "kuosi"kameralla, tommonen halpa Olympus pokkari. Se kulkee joka paikassa mukana jotta saisin esim näinkin ihania ruoka/juomakuvia. Sitä järkkäriä ei ihan viitti ottaa aina rientoihin mukaan..
viimeisin merkintäni oli ehkä hieman aggressiivinen, mutta sillä hetkellä vtutti. No asia helpotti kun kävin hakemassa 1000mg C-vitaa ja nautiskelin sitä päivittäin, tuntuu että nyt tämä mysteeritauti on vihdoin kukistettu! Tosin vielä kertyy limaa kurkkuun ja yskittää (kerronko lisää?)
Asiaan. Tänään päätin tehdä itse jonkinlaisia lihapasteijoita töihin evääksi. Siinä rauhassa pilkoin sipulia tiskialtaan lähellä, kunnes äiti tiputti vahingossa juomalasinsa tiskialtaaseen. Lasihan meni tuhannen säpäleiksi, mutta ennenkuin ehdin edes huomata tapahtunutta äiti oli suojannut silmäni käsillään refleksinomaisesti. Ihmettelin tapahtuneen jälkeen kuinka voimakas tuo äidinvaisto yhä onkaan. Vai oliko se sitä edes vai refleksi muutenvaan? Tuli kyllä vähän tippa linssiin siinä, MUTTA se johtui sipulista guaranteed.
Olen alkanut kuuntelemaan Julma Henriä. Taino lähinnä sitä uusinta levyä Radio Jihadia. Henrillä on aika loistavia lyriikoita ja osaa hommansa kyllä. Ja tässähän on se mainitsemisen arvoista että ennen suomiräp on kuulunut kohdallani NEVEREVER -osastoon, tosin rähinäscheisse kuuluu yhä siihen.
Julma Henri on näyttäytynyt minulle ennen kovana äijänä joka vttuilee muille ja pitää kommandopipoa, nyt kuunneltuani Radio Jihadia huomaan, että Henri on muutakin kuin tuo aikaisemmin kuvaamani hahmo. Olen kuunnellut muutamia J.Henrin vanhempia kappaleita jotka käsittelevät rappioitumista, oman itsensä etsimistä, mielenterveydellisiä ongelmia, psykoterapiaa. Niiden perusteella Julma Henkka on kokenut paljon kaikenlaista ja hänellä on oikeasti aihetta räpätä, vieläpä taitavasti.
Kommandopipo pysyy yhä päässä, mutta uusimman albumin perusteella Henri on tällä hetkellä rakastunut (biisi: paremmin ku aiemmin), ja on isä (biisi: silmäterä).
Tästä merkinnästä kehkeytyikin lähinnä Julma henrin uusimman levyn arvostelu, joten heitetääs vielä loppuun meikäläisen pyhimys-look (korkea kaulus). Ja oli muuten nahkahame päällä.
